Lyhyt ja efektimäinen "FX" vei kokeilut vielä pidemmälle. Butler muistelee: "Tuohon aikaan ei ollut syntikoita ja sämpläys-koneita. Tony teki äänet lyömällä kaulassa roikkunutta rautaristiä kitaraansa". [11] Discs two and three of the 2021 Super Deluxe edition feature alternate versions from the May 1972 recording sessions that have been mixed in 2020 by Steven Wilson. Vaikkakin albumi lasketaan yleisimmin yhtyeen klassikosarjaan kuuluvaksi, se on kuitenkin saanut ristiriitaisen vastaanoton niin kriitikoiden kuin fanienkin keskuudessa. Albumia on pidetty monipuolisempana mutta myös hajanaisempana kuin kolmea aiempaa albumia. [13] "Kolme ensimmäistä levyä voisivat olla samasta puusta veistettyjä, mutta Vol. 4:llä aloimme tosissamme kokeilla eri juttuja", totesi Iommi myöhemmin. [9]

Black Sabbath / Vol 4 box sets – SuperDeluxeEdition Black Sabbath / Vol 4 box sets – SuperDeluxeEdition

Mykhaylo Bayla: I prefer better Paranoid and Sabotage. This one isn't the best one, but has very good, heavy songs like Wheels of Confusion, Tomorrow's Dream, melodic ballad like Changes, great instrumental songs like FX (reminds me early Pink Floyd sound) and folky Laguna Sunrise. Such sound as in Cornucopia and St. Vitus Dance you can hear in early doom metal and NWOBHM bands. Snowblind most important song on this album in musical implementation. Also Snowblind inspired lots of bands to write songs about drugs, one of them was Styx's Snowblind. Frank Zappa also liked this song. As for me, Vol. 4 is a good classic album with heavy riffs that blows my mind every time when I'm listening to it. My point 8/10. Osbourne also recounts the band's ongoing anxiety over the possibility of being busted, which worsened after they went to the cinema to see The French Connection (1971), about undercover New York City cops busting an international heroin-smuggling ring. "By the time the credits rolled," Osbourne recalled, "I was hyperventilating." In 2013, Butler admitted to Mojo magazine that heroin, too, had entered the picture: "We sniffed it, we never shot up... I didn't realise how nuts things had gotten until I went home and the girl I was with didn't recognise me." Albums You Must Hear Before You Die -kirjan kirjoittaja Jason Chow toteaa albumista seuraavasti: "Selvän tunnushymnin (singlen) puutteesta johtuen Vol. 4 usein väheksytään. Siinä ei ole ehkä "Paranoid"in tai "Sweet Leaf"in kaltaista klassikkoa, lukuun ottamatta ehkä "Snowblind"ia, mutta sen vahvuus on kokonaisuudessa ja uusissa kokeellisissa elementeissä" [17] Pennanen, Timo (2006). Sisältää hitin – levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972 (in Finnish) (1sted.). Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava. ISBN 978-951-1-21053-5.

Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lisätietoja saattaa olla keskustelusivulla.

Black Sabbath - Black Sabbath Vol. 4 - Encyclopaedia Metallum Black Sabbath - Black Sabbath Vol. 4 - Encyclopaedia Metallum

Joe Cogan: The fourth masterpiece in a row from the mighty Sabbath. FX is a pointless throwaway, but otherwise, this is all killer, no filler. Yes, there are surprises that you wouldn't expect from Sabbath ( Changes, Laguna Sunrise), but they were always about confounding expectations, whether Ozzy's frantic harmonica playing on The Wizard from their debut, or the ultra-cool Planet Caravan from Paranoid that sounds like they should be playing it to a coffeehouse full of beatniks at 4AM, wearing shades and passing a joint. The riffs peaked on Supernaut: a face-melting boogie supported by Geezer Butler’s booming bass bombs, Ozzy Osbourne maniacal and Bill Ward delivering a drum-break to die for. But all 10 songs – here remastered by Andy Pearce and Matt Wortham, also credited on re-issues by Deep Purple, Rory Gallagher et al – sound rich and timeless. Kent, David (1993). Australian Chart Book 1970–1992 (illustrateded.). St Ives, N.S.W.: Australian Chart Book. p.19. ISBN 0-646-11917-6.

Kolmas kappale "Changes" on hyvä esimerkki yhtyeen kokeilunhalusta. Musiikillisesti kappale on balladi, jonka Osbourne laulaa pianon ja mellotronin säestyksellä. "Se kertoo miehestä, jonka nainen on jättänyt. Pieni ja sievä balladi kaikinpuolin", kertoo Osbourne. [11] "'Changes' oli minun ideani ja Ozzy piti siitä. Geezer soitti mellotronia ja itse soitin pianoa", muisteli Iommi. [9] Osbourne nauhoitti kappaleesta uuden version tyttärensä Kellyn kanssa vuonna 2003 ja kyseinen versio nousi Britannian singlelistan kärkeen.

Black Sabbath - Black Sabbath Vol. 4 - Reviews Black Sabbath - Black Sabbath Vol. 4 - Reviews

Albumin avaa sen pisin kappale, ilmeisen selvästi huumausaineiden vaikutuksesta kertova "Wheels of Confusion". Yhtyeen tyyliin se on monirakenteinen. Alun introssa on Iommin melankolinen kitarakuvio, mutta säkeistöissä riffi muuttuu "iloisemmaksi". Kappaleessa on nopea, rokkaavampi väliosa. Kappaleen päättää n. 3-minuuttinen nopeatempoisampi, hieman Eric Claptonin "Layla"-kappaleen loppua muistuttava [13] outro, jossa on lukuisia kitaradubbauksia ja jonka psykedelis-henkistä kitarakuviota hammond-urut säestävät. Tämä kappale tunnetaan nimellä "The Straightener" joissain levyn painoksissa. Rumpali Bill Ward: "Se oli vain julkaisutekninen kikka. En todellakaan tiedä mistä se nimi ("The Straightener") tulee. Joskus ne tulevat muistiinpanoista, kuten 'Luke's Wall' Paranoidilla. Joskus kustannusyhtiöiden täytyy tuottaa tietty määrä biisejä, joten ne alkavat halkoa hiuksia. Se on tietenkin kusetusta ja todella paskamaista". [13] Albumin kenties tunnetuin kappale ja klassikoksi noussut "Snowblind" kertoo, kuten nimikin viittaa (suom. lumisokea, tulee aineen valkoisesta väristä), kokaiinista. Butler: "Päämme olivat täynnä kokaiinia kun olimme L.A:ssa. Käytimme enemmän kokaiinia kuin teimme musiikkia, joten pitihän siitäkin tehdä laulu". [11] Keskitempoinen kappale on kuitenkin yhtyeen tyyliin monivivahteinen sisältäen erilaisia riffikulkuja ja yksi säkeistö menee nopeammalla tempolla. Viimeisessä säkeistössä ja loppusoolossa käytetään jousisovitusta taustalla. Osbourne kuiskaa kuuluvasti sanan "cocaine" 1. säkeistön jälkeen. Kappaleesta tuli pysyvä numero Sabbathin settiin Osbournen aikakaudella. Oricon Album Chart Book: Complete Edition 1970–2005 (in Japanese). Roppongi, Tokyo: Oricon Entertainment. 2006. ISBN 4-87131-077-9.Cornucopia" edustaa levyn raskaampaa puolta intron osalta ja säkeistöt menevät nopeammalla ja erikoisemmalla tahtilajilla. Kappale sisältää psykedeelis-vaikutteisen väliosan. "Vihasin 'Cornucopiaa'", kertoo Ward. "Siinä oli rumpujuttuja, jotka olivat hirveitä tehdä. Lopulta sain tehtyä sen, mutta muut eivät olleet vakuuttuneita: 'Jos menisit vaikka kotiin', he sanoivat. Pelkäsin todella saavani potkut tuolloin." [14] lähde tarkemmin? Allmusic.comin arvostelija antaa levylle viisi tähteä, vaikka toteaakin, että "albumilla ei ole niin paljon voimaa ja klassisia riffejä kuin parilla edeltäjällään, mutta yhtye kuitenkin kokeilee onnistuneesti uusia elementtejä musiikkiinsa. [19] Sputnik Music.comin arvostelija on kriittinen: "Näin käy kun bändi tekee kiireessä neljä albumia vajaassa kolmessa vuodessa. Huolimatta yleisestä hehkutuksesta, Vol. 4 on väsyneen yhtyeen tunkkainen ja laiska albumi. Siitä kuulee selvästi, että Iommilla on ollut inspiraatiovaikeuksia". [20]

Black Sabbath – Black Sabbath Vol. 4 (1972, Gatefold, Vinyl Black Sabbath – Black Sabbath Vol. 4 (1972, Gatefold, Vinyl

The rest of the album has grown on me over the past few years. Iommi's guitar tone here could curdle milk, but I've started to see that as a plus because it adds to the general heaviness and dark vibe of the album, dark by even Sabbath standards. I certainly get how influential Vol. 4 is. I can hear strains of doom ( Cornucopia, Under the Sun/Everyday Comes and Goes), stoner metal ( St. Vitus Dance, Wheel of Confusion), even industrial ( Supernaut). And, for better or worse, Changes might be the first power ballad. Kolmen tuottaja Rodger Bainin kanssa tehdyn albumin jälkeen yhtye päätti tuottaa seuraavan albumin itse. Laulaja Ozzy Osbourne kertoo: "Levy-yhtiö määräsi Bainin alun perin tuottajaksemme. Hän sai päähänsä olevansa yksin vastuussa musiikistamme ja halusi kontrolloida meitä aivan liikaa". [11] The feeling that chaos was about to erupt was palpable": Thurston Moore's memoir Sonic Life is a fascinating insider account of life-changing outsider art, and one music geek's insatiable lust for the loud

St. Vitus Dance" on sisältää folk-vaikutteisen pääriffin, mutta säkeistöissä riffi on raskaampi. Nimi viitannee kristinuskon pyhimykseen Pyhä Vitus, joka paransi " tanssitautisia" ihmisiä. Creative Sounds PSNEMS 6011-2 (US, CD, julkaistiin nimellä "Children of the Grave", sisältää myös kyseisen kpl. livenä)